Van Houten -projekti sai alkunsa vuonna 1999. Valokuvaajan läheinen suhde luontoon on hyvin merkittävänä lähtökohtana koko sarjan synnylle. Tekijän halu sulautua osaksi luontoa ja halu muistuttaa ihmisten juurien kuuluvan edelleenkin vahvasti luontoon. Tämän tiedostaminen meiltä usein unohtuu. Herää kysymys, että olemmeko etääntyneet koko tietoisuudesta länsimaissa tehoajetteluun perustuvassa yhteiskunnassa?

Kaakaomaskilla peitetty iho tuo kuviin lisäjännitteitä, joka tekee hyvin androgyynisen tunnelman. Avittaakseen  tuntemustaan, tekijä on itse keksinyt ja kehittänyt idean kaakaomaskin käytöstä. Van Houten kaakaosta projekti myös sai nimensä. Pinnan kautta ikäänkuin siirrytään uuteen tilaan ja ajattomuuteen. Siinä nykyisyys, tulevaisuus ja menneisyys sekoittuvat. 

Van Houten -kuvat ovat  voimakkaita ja primitiivisiä omakuvia. Van Houten sarjan alkukuvat ovat tiukkoja lähikuvia kasvoista ja kuvaavat erilaisia tunnetiloja. Kuvauksen edetessä oli tarve päästä ulos studiosta alkuvoimaiseen luontoon keski-Suomeen ja sulautua kaakaomaskin kautta osaksi maisemaa. 

Prosesssin  edetessä juuri näyttelyn avajaisten kynnyksellä tekijän tietämättään hänelle paljastui sukulaisyhteys läntisessä Afrikassa asuvaan himba-heimoon. Namibialaisen alkuasukasheimon kulttuuriin on kuulunut okra-rasvanaamion käyttö jo vuosisatojen ajan, joka on hyvin lähellä kuvaajan käyttämää kaakaomaskia.